Aada
s. 13.6.2010
naaras (leikattu)
maatiainen, ruskeatiikeri valkoisin merkein
Aadan hankin alkujaan Alin kaveriksi ja pentuna ne olivatkin kuin paita peppu. Ali on edelleen meidän laumasta se ainoa koira jonka Aada tosissaan hyväksyy ja niillä on edelleen suht läheiset välit. Höpöttäväinen ja hellyydenkipeä, mitä vanhemmaksi tulee sen sosiaalisempi neidistä on tullut. Aada tuli minulle 12 viikkoisena ystävältäni jonka vanhempien kissa oli saanut pennut, hyvän alun elämälleen on siis saanut.
Ninja
s. 9/2011 (arvioitu)
naaras (leikattu)
maatiainen, kilpikonna
Ninja tuli meille varsin huonoista oloista ja se valitettavasti näkyy käytöksessä vielä tänäkin päivänä. Ystäväni lapsi löysi Ninjan n. 8 viikkoisena parkkipaikalta auton alta värjöttelemästä. Tiedettiin että naapuriin oli kissanpentuja syntynyt ja tämäkin raasu sieltä oli, heitetty pihalle koska oli järsinyt leipäpussin läpi nälissään. Pentu oli selvästi alipainoinen ja lähes vuosi meni pieneltä kissalta oppia ettei kuppia tarvitse kerralla kiskoa tyhjäksi, ruokaa tulee kyllä lisää.
Sosiaalinen kissa siitä rääpäleestä kyllä kasvoi, ensimmäistä kiimaansa se ei kyllä koskaan saanut (tai ainakaan näyttänyt) vaikka oli lähes 1,5 vuotias kun leikattiin. Vessa-asioiden kanssa ollaan myös painittu, edelleen esiintyy satunnaista merkkailua, nuorempana oli todella pahana (pissi mm. yhden sohvan kaatopaikkakuntoon) ja monet itkut tuli väännettyä kun kissasta ei vikaa löytynyt ja pissailu vain jatkui. Tarpeitaan se ei osaa vieläkään peittää kun käy vessassa ja Aada ne käy aina ruopsuttelemassa piiloon. Pienempänä jouduin myös laittamaan Ninjan kantokoppaan aina laatikon siivouksen ajaksi, jostain syystä tapahtuma aiheutti sille pakon kakata ja aina kun olin siivoamassa se tuli ja väänsi tortut viereen. Nyt reilu 3-vuotiaana on pahimmat ongelmat jo selätetty ja arki sujuu ilman hampaiden kiristelyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti