Syntynyt: 28.10.2008
Rotu: sekarotuinen (saksanpaimenkoira + suomenajokoira)
Väri: ruskea-musta
Rexi on... noh, Rexi. Ei mikään penaalin terävin kynä, mutta luonne on ihan huippu ja toimittaa täydellisesti sohvachampionin virkaansa. Rex tuli Markukselle 2010 kesällä, silloin ei vielä seurusteltu, mutta samassa pihassa asuttiin joten Rexin olen tuntenut ihan alusta saakka.
Rex on siis kodinvaihtaja, asunut elämänsä kaksi ensimmäistä vuotta vain veljensä seurassa häkkikoirana, nyt omistajalle oli tullut kuitenkin elämään niin isoja muutoksia ettei koirille ollut jäänyt aikaa, ruokkimassa omistaja ne kävi, mutta muuten elelivät keskenään. Pojat olivat siis lopetusuhan alla, mutta molemmat onneksi pääsivät uuten kotiin. Rexin veli Sami muutti samaan pihaan, minun naapuriini ja Samista ja Possusta tuli varsin hyvät ystävykset, Rexi ei oikein tiennyt miten noin pienen koiran kanssa olisi pitänyt olla, sosiaaliset taidot oli hyvinkin nollissa. Se oli vähän kuin olisi pieni pentu tullut taloon, ainoa että Rex oli onneksi sisäsiisti. Hihnakäytös, sosiaalistaminen ja kaikki käytöstavat se opetteli, matkimalla Possua se oppi paljon. Nykyäänkin kun seuraa Rexin touhuja niin huomaa että sillä on samat eleet ja se esimerkiksi leikkii aivan samalla tavalla kuin brassit, ihan ei vaan tajua sitä että kokoeroa on +20kg.
Heti alussa kävi selväksi että Rexillä ei ihan kaikki ole kotona, se oli kömpelö ja selvästi hävisi välillä omiin ajatuksiinsa. Istu-käskyn opetteluun meillä meni 8 kuukautta, maahan meno siihen päälle vei kolme kuukautta lisää. Nyt Rexi tunnistaa tärkemmät arjen sanat: nälkä, pissa, kakka ja kuka tulee. Kerran ollaan käyty myös agilityhallilla, putki mentiin kolme kertaa, kiivettiin puomi ja a. Ja voi sitä koiran iloa! Rexi on aina ollut todella lapsellinen, kaikki kehut se vetää ihan överiksi ja jos se kokee tehneensä jotain superhienosti alkaa armoton hyppypomppuloikkailu. Muuten olisin Rexistä varmaan yrittänyt leipoa agikoiraa (siis matalia hyppyä + putkia) mielen virkistykseksi, mutta sillä on nivelet todella huonossa kunnossa. Nivelet on siis todella löysät ja rikkoa varmasti löytyy, jalat lepsuttelee miten sattuu ja kävellessä kun pitää kättä lonkkien päällä tuntuu kuinka ne muljahtelevat. Kipuja ei ainakaan vielä ole, Rexi syö tukena nivelravinnetta, se pidetään hoikassa kunnossa ja lihakset hyvässä hapessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti