Monsterosa Super Mario

"Hippi, Hipander, Hip, Nipa"

Syntynyt: 15.07.2013
Rotu: brasilianterrieri, uros
Väri: musta tricolor
Kasvattaja: Heidi Kykkänen, Kennel Monsterosa

Isä: C.I.B. MV-14 Dado do Tingui
Emä: Batida de Coco da Pedra Filosofal (Agi: Medi2)

Näyttelyt: JUN-ERI
KoiraNetissä

Hippi on kauan odotettu ja todellakkin odotukset täyttänyt. Aikoinaan kun Hipin emä saapui Suomeen niin totesin itselleni että jos tuosta koirasta ikinä pentuja tulee niin pakko on saada. Hipin emän emä ja isä on molemmat agissa kilpailleita, samoin kuin emä itsekkin ja Hippi seuraa jalanjälkiä. Ykkösharrastuksena meillä on kuitenkin pelastuskoirahommat, siinä sivussa sitten agia ja tokoa missä on tavoitteena kyllä ihan kilpailemaan päästä. Pelastuspuolella Hipin kanssa olisi tarkoitus suorittaa kokeet raunioilta ja maastosta sekä tottakai joskus läpäistä viranomaistarkastus, jäljestäminen jätetään muille kun siihen ei oikein hermo riitä (koiralla tai omistajalla).

Kun olin pentua hankkimassa olin sen jo todennut että sen täytyy olla enempi työintoinen/palvelusluontoinen kuin Alin, mutta toisaalta en halunnut toista rotua ja terrierimäistä terävyyttäkin saisi löytyä. Ja Hippi on kyllä täysin täyttänyt sen paikan, kasvattaja sanoi heti puhelimessa että Mario on se oikea pentu meille kun harrastuskoiraa hain. Ihan pienestä pitäen Hippi on ollut luonteeltaan Aliin verrattuna hyvin erilainen. Työskentelyintoa löytyy aina ja kaikki mitä tehdään on hauskaa, Hippi palkkautuu hyvin jo pelkistä kehuista ja sille se työn tekeminen on se ykkösjuttu, palkka on vaan kiva bonari siihen lisäksi.

Hipin kanssa aloitettiin harrastaminen melkeimpä heti kun meille saapui, alettiin touhuilla toko juttuja ja käytiin leikkimässä agihallilla. Hakumetsään Hippi pääsi ekan kerran 12 viikkoisena, ei oikein auennut homma kakaralle, vieraat ihmiset puskassa istumassa kun ei kiinnostaneet yhtään. Pari-kolme kertaa ehdittiin käydä ennen kuin ilmoittauduin Varsinais-Suomen Pelastuskoirien tutustumiskurssille jännäkakka housuissa, mitä jos meidät leimattaisiinkin ihan toivottomiksi siellä ja meidän haave ei toteutuisikaan?  Ja jännäkakka kasvoi tuplasti siinä kohtaa kun saavuin ensimmäiselle teoriakerralle tutustumiskurssia, lähes 40 ihmistä oli paikalle, miten me erottuisimme joukosta? Mutta ilmeisesti jotain oli pienen koiran aivoissa liikahtanut, 26.1. kun mentiin ensimmäistä kertaa koiran kanssa tutustumaan raunioilla oli Hippi kuin vanha tekijä. Se otti ilmavainun todella hienosti ja juoksi suoraa päätä maalimiehen luo! Mutta sepä ei riittänyt, tämähän oli vasta tutustumiskurssi. Etsintäkurssille päästäkseen piti suorittaa hallittavuustestit (vapaana seuraaminen, luoksetulo ja paikallaolo), esteiden suoritusta (mm. tunneli & koiran kantamista) ja katsottiin koiran nenän käyttöä, maalimieheen suhtautumista ja ohjaajan palkkausta. Näiden lisäksi oli ohjaajan haastattelu. Ja joku ihme tapahtui, kolmisenkymmentä ihmistä haki etsintäkurssille, 7 valittiin ja me oltiin siinä joukossa. Voi sitä ilon määrää kun sähköpostiin tupsahti viesti "teidät on hyväksytty"! Ja tässä sitä ollaan, tosissaan treenataan edelleen ja uutta opitaan, hetkeäkään en pois vaihtaisi, tämä harrastus on kyllä niin vienyt mennessään.


3. kuva © Tkoo, 4. © Meri Hallikainen, 5. © Heidi Kykkänen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti