s. 27.7.2014
viljakäärme, normaali
Käärme oli jo pitkään ollut haaveena meillä molemmilla ja kun näin ilmoituksen näistä pikkusiimoista en voinut olla tarttumatta tilaisuuten. Valitsin madoista kaikkein säyseimmän ja isoimman, kriteerinä tietysti että ruokailu ja takin vaihto olivat sujuneet ongelmattomasti kun ensimmäiseksi käärmeeksi tuli. Hyvin on kyllä elämä sujunut, leppoisa ja suhteellisen sosiaalinen tapaus.
Ja nimeä jos joku ihmettelee niin tyyppi on nimetty äärimmäisen käärmekammoisen äitini mukaan vaikkei sukupuolta tiedetäkkään :D
tiikerikotilo
Kari ja Irmeli tulivat minulle pitkän pohdinnan jälkeen. Kovasti haaveilin akvaariosta ja vesikotiloista, mutta resurssit ei silloin antaneet periksi. Hetkeäkään ei ole kadunnut, kiehtovia otuksia nämä meinaan ovat. Pirkko-Petteri on rakkauslapsi, olen näiltä pyrkinyt kaikki munat pakastamaan, mutta yksi onnekas oli erehdyksessä jäänyt turpeeseen pyörimään ja huomasin sen vasta kuoriutumisen jälkeen. Eihän sitä enää siinä kohtaa raaskinut pakastaa joten nyt eletään terrassa onnelista perhe-elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti